KronbergLena

Painajainen joka ei pääty milloinkaan!

  • Puutiaisista tehdään säännöllisiä havaintoja tätä nykyä jo Kemijärvi-Rovaniemi-Ylitornio -akselilla.
    Puutiaisista tehdään säännöllisiä havaintoja tätä nykyä jo Kemijärvi-Rovaniemi-Ylitornio -akselilla.

Ennen olin iloinen, täynnä tarmoa ja enegiaa, liikuin ja nautin elämästäni. Elämäni päättyi 12-vuotiaana punkkipainajaiseen.

Erityisesti kipujaksojen pitkittyessä masennun, menen aivan pohjalle, tuntuu kuin kaivautuisin kolme metriä lattian alle. Miksi elämäni on näin kammottavaa. Kärsin kivuista vuodesta toiseen eikä kukaan pysty minua pelastamaan. Elämä on yhtä tuskaa ja epätoivoa. Voiko kipuun kuolla. Jatkuva päivittäinen vuodesta toiseen jatkuvat nilkka-, polvi-, ranne-, ja alaselkäkipu syö voimiani päivä päivältä yhä enemmän. En tiedä kauanko jaksan enää.

Pahimpina kipujaksoina pelkkä hengittäminenkin sattuu suunnattomasti. Pahimmat kipukohtaukset kun on päällä, niin ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Silloin ei pysty olemaan sängyssä pitkänään, ei istumaan eikä oikein liikkumaankaan. Kipu lamauttaa ihan totaalisesti. Olen jo menettänyt toivoni, että ikinä enää tervettä päivää nähtäisiin, kunpa saisi jonkun näköistä helpotusta edes. Opiskelut viivästyvät, koska olen joutunut olemaan paljon poissa koulusta kipujen vuoksi. Joskus lainataan terveyskeskuksesta pyörätuoli, jotta pääsen edes vähän haistelemaan ulkoilmaa.

Mitä enemmän yritän jaksaa olla reipas ja iloinen, sen surkeammin menee. Kun väkisin yrittää pitää kiinni normaalin ja terveen itsensä elämästä, siitä mihin ennen pystyi, kipuileva väsyy pakostakin. Petyn omaan aikaansaamattomuuteen ja mieli valahtaa entistä syvemmälle pohjamutiin. Kipu hallitsee elämääni. Maailma kutistuu oman kivun ympärille.

Elämäni on taistelua päivästä toiseen sen epäreilun ikuisen vastustajan, kivun kanssa. Olen tekemisissä sellaisen kivun kanssa, joka syö elämän, joka hallitsee koko olemista, jota ei pääse pakoon — jonka kanssa on vain elettävä. Kivun kanssa eläminen vaatii suunnitelmallisuutta; kaikki menot on suunniteltava etukäteen ja mietittävä niiden rytmitys, mutta kun kivut ovat pahimmillaan, ennakointi ei ole ollut mahdollista.

Heti kipukärjen hellitettyä eivät voimani vieläkään riitä sosiaalisuuteen. Sosiaalisuus palaa vasta levon jälkeen. Kipu vie voimat, tulee uupumus tilalle, ei kuitenkaan sellainen uupumus että tulisi uni.

Labotratoriokokeiden vastaukset 05/2014  Borreliavasta-aineet 182, kun normaalisti saisivat olla korkeintaan 10. Nyt neljä vuotta myöhemmin 06/2018 otetuissa laboratoriokokeissa Borreliavasta-aineissa ei ole muutosta edelliseen tutkimukseen. Hoitona lisää aikuisille tarkoitettuja hermokipulääkkeitä sekä puiden halaamista. Julkinen terveydenhuolto tarjoaa psykologipalveluja, mutta ei niitäkään ikuisesti. Lääkärien mukaan kivut helpottavat, kunhan saadaan mieli kuntoon. Olenko edes ihminen.

Suomalaistutkimuksessa on saatu selville, että noin joka viides puutiainen kantaa borrelioosia. Vaikka aikuiset puutiaiset kantavat tauteja huomattavasti enemmän, ovat keskenkasvuiset nymfit vielä salakavalampia tartuttajia. Pienen kokonsa vuoksi ne jäävät helposti huomaamatta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan noin kolmasosa tartunnoista tulee huomaamattomilta nymfeiltä.

Punkit levittävät Suomessa kolmea ihmisiin tarttuvaa tautia. Aiemmin niitä on tunnettu kaksi eli puutiaisaivotulehdus ja borrelioosi. Kolmas sairaus on trooppisena kuumetautina tunnettu toisintokuume, jossa kuumejaksot toistuvat. Borrelioosin lisäksi punkit levittävät harvinaisempaa puutiaisaivotulehdusta sekä tulehdusta aiheuttavaa TBE-virusta on 1,5 prosenttia puutiaisista. Toisin kuin puutiaisaivokuumeeseen, Borrelioosiin ei ole rokotetta. Koirille on borrelioosia vastaan rokote. Jokseenkin koomista, että koirat voi rokottaa, mutta kukaan ei ole vastaavaa rokotetta ihmisille onnistunut kehittämään.

Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, jossa puutiaisia esiintyy. Se voi vaania aivan yhtä hyvin ruotsalaisessa puistossa kuin peltoaukealla Paraisilla. Suomalaisille tuttua vaarallista puutiaisaivotulehdusta esiintyy etenkin Venäjällä, Baltian maissa, Ruotsin saaristossa ja osassa Keski- ja Itä-Eurooppaa. Ruotsin rannikolla riski on kaksinkertainen Suomen rannikkoalueisiin verrattuna ja esimerkiksi Liettua suorastaan kuhisee punkkeja.

Useat kansallispuistot Pohjois-Amerikassa ovat aloittaneet permetriinin levittämisen hirvieläimiin ruokinta-automaattien välityksellä, jolloin punkkikannat ovat merkittävästi heikentyneet. Hirvieläimille aineesta ei ole vaaraa. Menetelmää on testattu myös Ruotsissa ja monissa maissa sitä jo käytetään. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on suhtautunut nihkeästi sen laajamittaiseen käyttöön Suomessa, vaikka samaa ainetta käytetään vaatteiden lisäksi koirien pannoissa.

 

Alla olevasta linkistä pääset katsomaan Yle Areenasta millaista elämäni on ollut 01/2014 alkaen tämän päivän Suomessa, jossa borrelioosipotilaat eivät saa hoitoa ja ovat yksin kivun kanssa.

https://areena.yle.fi/1-2293172

 

Koneeseen kadonnut - Apulanta

Koneeseen kadonnutta ei voi takaisin saada. Kulutettu, käytetty, ruokkimaan ympyrää. Luotettu ehkä liikaa siihen, että aika korjaa sen, minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa.

Että hajalle saatiin, se mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit, niiden otteeseen jää kiinni, niitä kantaa loppuun asti, vaikka itse ei aina huomaa. Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan? Olen kuullut paljon siitä, osan jopa omasta suustani.

Toinen pitkälle jaksaa, kun itselleen vain huutaa:

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

Joku meistä on onneton. Palanut mutta tunnoton. Katuva mutta uskoton. Enemmän kuin rauhaton.

Periaate on ehdoton. Perustelu on aukoton. Yhtälö ehkä mahdoton. Miten niin muka armoton?

Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

https://www.youtube.com/watch?v=ZEB5Ypqg34A


 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Erittäin tärkeästä aiheesta kirjoitat! Tuo mottosi on aivan ihana: "Olen pannut merkille, että rikasta, hyvin toimeentulevaa ihmistä vituttaa, jos köyhä saa elämän näyttämään rikkaalta ja vielä nauttii siitä olemalla onnellinen!" Toivottavsti tuon avulla jaksat kipujesi kanssa.<3

Luulen, ettei Suomessa vielä tajuta, kuinka vakava ongelma tämä punkkiasia oikeasti onkaan.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

No ei hätää. Jonkun hyvätuloisen Ehrnroothin mielestä sairaudet ovat vain itseaiheutettuja huonoilla elämäntavoilla :(

Sori kuivakka huumorintajuni.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Paljon on sairauksia joita ei päivässä hoideta, jos hoidetaan koskaan. Se on niin monen asian summa että voisi sanoa olevansa fyysisesti täysin terve, henkinen puoli sitten yhtä vakavaa luettavaa sekin. On kokemusta molemmista, uskomattomillakin tavoilla. Ei tarvitse kuin saada epileptinen kohtaus ja jo se riittää joidenkin silmissä "hullun kirjoihin" joutumiseen, hieman liioitellen toki.

Mutta ihmiset ovat sellaisia, pahimmillaan "kyttääjiä", ilman tarkoitustakaan haluta toiselle sitä parasta. Hoitovirheitä, heitteellejättämisiä ja kaikkea sitä...Itse tappelen juuri tänään saadakseni yhteyden sairaalan oikeaan osoitteeseen. Ajattelen vain niitä vanhuksia, jotka eivät osaa käyttää dataa ollenkaan. Minäkään kun en näytä pääsevän tänään sinne minne haluan ja alkaa jo olemaan vähän kiire. Seilaan kahden sairaalan välillä, haluten lähettää heille sähköpostia, ei vain oikein luonnistu. Tämä tekniikan pahuus...

Henkinen vahvuus auttaa fyysisessäkin mielessä, mutta kukaan ei voi olla niin vahva että saisi itsensä kuntoon vain olemalla iloinen päivästä päivään. Minä en söisi epilepsiaani yhtään tablettia jos ei olisi pakko. Vielä tänään on, vaikka kirurgi kyllä operoi tämän osan aivoistani muutama kuukausi sitten Yliopistollisessa sairaalassa. Kohta on aika että kokeilen elämääni ilman lääkkeitä. Johan noita 50- vuotta olen syönytkin.

Toivon sinulle oikeaa hoitoa ja vapautumista vaikeuksistasi. En ole lääkäri, en osaa muuta kuin vain uskoa että "paistaa se päivä risukasaankin". Niin on käynyt minulle ja monelle muulle, miksi ei siis myös sinulle. Toivokaamme yhdessä parasta. Hyvää jatkoa elämääsi....

Toimituksen poiminnat